Aurinko teki sillan mereen,

yli sen me kävelimme,

saareen,

joka kauneudellaan sokaisi meidät.

Aurinko laski,

viimeiset säteet valaisivat siltamme,

kunnes se hiljaa haihtui pois,

saari pimeni valomme ympärillä.

Väsyneenä aurinko teki sopimuksen kuun kanssa,

kuu lupasi loistaa sillan,

meille polun takaisin,

pois saarelta.

Kuu nousi riemastuneena taivaalle,

tanssi taivaan parketilla,

paistatteli valon tuomassa suosiossa.

Silta syntyi säde säteeltä,

saarelta vastarannan hiekoille asti.

Runon inspiraationa toimi teksti Merja Otavan nuortenkirjasta Priska. Vuonna1959 ilmestynyt kirja oli erittäin suosittu. 

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Joka paikassa vihertää.

Metsässä ja

ruohonjuuritasolla.

Valkovuokot kukkivat.

Oravan- ja sudenmarjan lehdet odottelevat kesää.

kun käenkaalien lehdet ovat saaneet  jo kukat.

Myös kukkapurkissa vihertää,

ja pihamaalla.

Ikkunalaudalla ja ikkunassa on paljon vihreää.

Nyt vihertää myös lautasella ja

hienoisesti koruissa.

Korun idea ja ohje täällä.

Tytöt nauttivat vihreästä maasta ja auringosta.

Moona -kissa ja

Ellu -kissa.

Vähän vihreää on tarttunut myös silmiinkin.

Lisää vihreää täällä.

Minä olen pieni ja janoinen,

auringon säteiden paahtama.

Hennot vihreät lehteni taipuvat kohti lämpöä ja valoa.

Meitä on täällä jo monta,

vihertävää lehteä janoista.

Osalla meistä on jo kauniit kukat harteillamme,

minullakin, siniset sellaiset.

Huudan vettä niin kovaa kuin uskallan,

pian vesipisaroiden paino liikuttaa lehtiäni.

Minä olen sateenlapsi,

maan kasvatti,

auringosta syntynyt.

Paljon pieniä vihreitä silmuja, lehtiä, ruusukkeita ja kirjavia kukkia on ilmestynyt luontoon pullolleen. Silmä on tallentanut niistä jokaisen, mutta kamera ei ole ehtinyt niitä pyydystää. :)

Katso muidenkin vihertävät kirjoitukset ja kuvat täältä.

Tiedän jokaisen värisi vivahteen,

säteen ja kokonaispituuden.

Luulen tietäväni myös

kauneutesi pinta-alan,

tilavuudenkin.

Tuoksuistasi muodostuu mahdoton yhtälö.

Olet laskujeni lopputulos,

elämänlähteestä heijastuva säde.

Rakkauden mitta,

rajaton matematiikka.

Runotorstain tämän viikon haasteena Säde.

Polku on sulanut,

polun varrella olevat kasvit ojentelevat vihertäviä korsiaan.

Aurinko paistaa korkealta,

näen varjoni.

Taivaan rannassa kimmeltää,

meri on sulanut!

Hei meri,

miten voit tänään?

Kävelen rannan vierustaa,

hiekkaan puoliksi hautautunut simpukan kuori kiiltää auringossa.

Rantavesi tuntuu lämpimältä

kun poimin aarteen käteeni.

Luulen että tämä aarre saattaa olla Jokihelmisimpukan tai Hietasimpukan kuori

Aurinko on noussut tänään Oulussa jo erittäin varhain, kello 4.06.

Aurinko on herättänyt minut jo usein vähän yli aamu neljän. Olen herännyt huomatakseni, että uniaikaa on vielä parisen tuntia jäljellä ennen töihin lähtöä.

Aurinko paistaa tällä hetkellä pilvettömältä taivaalta ja laskee tänään vasta 22.26,

joten on vielä muutama tunti aikaa grillailla pihalla. ;)

Muidenkin kevätpiikit löydät täältä.

Lue koko ihana kevät-tarina täältä, alhaalta ylöspäin.

Tässä on kaikki mitä minulla on,

ajatukset, sanat ja teot.

Ne ovat täysin omiani,

niitä ei voi kukaan viedä,

olen ainoa joka niitä voi hallita.

Tässä on kaikki mitä minulla on,

ajatukset, sanat ja teot,

ne tekevät minusta minut.

Olen tässä,

ajattelin olevani,

ja nyt olen.

Runotorstain haasteena tällä viikolla Tässä.

Kevät tuo monenlaiset juhlat ja vappu on niistä yksi. Lisää vappukuvia on Runotorstain haastetekstissä. Aurinko on touhunnut ahkerasti viime viikkoina ja sulattanut kaiken lumen pois. Tämänkertainen kevätkamman piikki katkeaa näillä kuvilla. :)

Museohelmet tien päällä.

Minä sanon Mau ;)

Lumet ovat poissa.

Aurinko sai kasvit kukkimaan.

Kesäloma ja kesätyöt alkoivat.

Aurinko, nyt saa paistaa! :)

Lämmintä kevättä kaikille muillekkin piikinkatkojille ;)

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Saippuakupla ilmassa,

voisinpa lentää kuin se,

vapaana,

ilmavirran vietävänä.

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Värikkäitä vanhoja autoja,

etupenkille kuvittelen itseni,

ratin taakse,

haistan nahkapenkin tuoksun.

Punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Haluaisin olla juuri tuo,

tuo ilmapallo joka on kukan muotoinen,

keltainen naama punaisilla siivillä,

lentäisin tuulessa,

olisin juureton.

Haluan jokaista väriä,

metrilakua makeaa,

punaista, sinistä, vihreää, keltaista.

Runotorstain haasteena tällä kertaa Värit.

Minun rairuohossani on tipujen sijasta joutsenia ;)

Mukavaa ja lämpöistä pääsiäistä kaikille :)

Jalkojeni alla on punainen matto.

Kamera seuraa askeliani,

salamavaloissa askeleeni saavat uuden muodon.

Hymyilen kameralle,

kuvat saavat minut hymyilemään.

Mattoa vedetään alta,

en horju,

kuljen varmoin askelin.

Olen oman elämäni tähti,

punainen matto on elämäni,

ja se johtaa kauas.

Rakkauden kieli,

rakkaus on sen maussa,

kun sanat eivät riitä.

Kielletty nautinto,

yksin yössä varastettu.

Suussa sulavan ihana,

kielenpäällä pehmeä.

Rikottuna pirstaleinen,

palaset eivät sovi yhteen.

Rikkoutuu napsahtaen,

ääni jää soimaan huoneeseen.

Tinakuori ei ole ehjä,

salaisuus paljastunut,

toiveen täyttänyt.

Haluan, janoan,

vain vähän kerrallaan,

pieninä palasina.

Se on houkutus,

ikuinen rakkaus.

Runotorstain tämän viikon haaste on Suklaa.

Lisää näitä piikkikasoja täällä ;)

Narsissin lehtiä

Idänsinililjan nuppuja

Kevään ääniä ruohikossa,

rapisee hiljaa lehtien peitossa,

uusi vihreä kasvaa vanhan päälle.

Virtaavan veden ääni,

puron liplatus,

se on kevään tekemä.

Muistoja menneestä talvesta.

Pian on veneen aika.

Haluan kaksi jäätelöpalloa,

minttusuklaata ja lakritsaa.

Kevät on jo kukkapurkissakin.

Näen itseni silmistäsi,

olen parempi sinun silmin.

Sinun katseesi tekee minusta

sellaisen kuin haluaisin olla.

Kun et katso,

näen sinut joka paikassa,

katsomassa.

Minne tahansa menenkin,

muistan missä kohdassa olit ja katselit.

Minä olen sinun ja

sinä olet minun heijastukseni.

Runotorstain tämän viikon haasteena heijastuksia.

Sinä ja minä

Kuun sirppi ja se toinen puoli.

Aurinko ja kirkas tähti.

Meri ja sen ranta.

Niin erilaisia

mutta toisiaan täydentäviä.

Minä en olisi minä

ilman sinua.